Tepastelija

Syksyn kurssit ovat edenneet vauhdilla, on vain ollut niin kiirettä, että ei meinaa ehtiä kirjoittamaan.

Pentutokossa Viima keskittyy hienosti tehtäviin, mutta muuten kyllä menisi tutustumaan yhteen jos toiseen kollegaan. Sellaisen havainnon tässä olen tehnyt, että kannattaa varmaan panostaa niihin paikalla pysymistä vaativiin liikkeisiin, ne eivät oikein ole meidän luontaista vahvuusaluetta. Ainakaan tällä hetkellä.

Kaukoja ollaan kurssilla aloitettu treenaamaan niin, että Viima seisoo takajalat pesuvadissa. Kotona tosin vaihdoin pesuvadin koiranpetiin, koska kiikkerämpi pesuvati lenteli aika vauhdikkaasti Viiman käsittelyssä. Seisomisen yhteydessä ollaan tehty istumista ja takaisin seisomaan nousua. Viima kyllä siirtelee jalkojaan varsin hanakasti, joten tässä lienee vähän tekemistä. Siirtymissä käytän käsiapua ja seison/istun itse vielä tosi lähellä.Mutta silti tepastelu lähtee kyllä käyntiin varsin herkästi. Kehutkin pitää melkein mutista, muuten häntä lähtee liikkeelle, ja sitä myöten koko koira.

Paikallamakuutreenejä on tehty sisällä ja tiheällä palkalla. Haetaan tässäkin kestoa ja rauhallista mielentilaa ennen kuin aletaan ottamaan etäisyyttä.

Muita uusia juttuja ei olekaan ollut, vanhoja on ylläpidetty ja vähän viety eteenpäin. 

Parin sokerista tehdyn kaverin jälkeen on mukavaa, kun on jälleen lenkkikaveri, joka lähtee innolla mukaan säässä kuin säässä. Olen jonkin verran käynyt nyt city-lenkeillä katuvalojen loisteessa, ja on ollut kiva huomata, miten hyvin Viima kohtaa erilaiset asiat. Ainakaan vielä ei mitään pahempaa mörkökauttakaan ole tullut. Vähän vielä kun Viimalle tulisi lisää ikää, niin voisi vähän matkaakin pidentää.

Pentukurssilla

Viiman pentukurssi alkoi viime tiistaina. Vaikka suurin osa ensimmäisen kerran harjoituksista olikin meille tuttuja, tuntui tuo kurssi oikein hyvältä meille. Oma tavoitteeni olisi, että tulevaisuudessa Viima olisi koulutuskentillä suht välinpitämätön muita koiria ja ihmisiä kohtaan. Tilanne tällä hetkellä puolestaan on se, että Viima vähän väliä lyö korvat taakse, pepun alas ja sitten yritetään häntä vispaten syöksyä milloin kenenkin luokse. Silloin kun tehdään, niin Viima kyllä keskittyy, mutta sitä "mennään bussilla"-asennetta on vielä vähän työstettävä, ja siihen tuo kurssi tuntuu oikein hyvältä paikalta. Pentuja oli meidän lisäksi viisi, joten siinä tulee tehokasta häiriötreeniä, kun kaikki kuusi harjoittelevat yhtä aikaa.

Koti-tokossa on treenattu kaikenlaista. Vauhtinoudossa Viima alkoi hätäillä lelun pudottamisen kanssa, mutta se saatiin korjattua nopeasti kun aloin enemmän varioimaan lelun esiin oton kanssa. Seuraamisessa on kestoa pidennetty,mutta aika pienillä määrillä mennään vielä. Muutaman kerran on treenattu myös käännöksiä ja temmon vaihdoksia. Merkin alkeita (lelulla) on tehty muutama kerta. Myös kapulan pitotreenejä olen yrittänyt tehdä, mutta jotenkaan en pääse naksuttelemalla tässä nyt eteenpäin. Viima ottaa kyllä kapulan nykyään innokkaasti sekä kädestä että maasta, mutta sylkäisee sen nopeasti pois. Luultavasti lähden seuraavaksi kokeilemaan kapulan pitoa liikkeessä, jos sillä saisi tuota kuvioita vähän rikottua.

Tänään tehtiin pitkästä aikaa myös jälki. Tein sen metsään, palkkana pieniä makkaranpaloja epäsäännöllisin välein, mutta melko tiheästi edelleen. Jälki sai vanhentua yli tunnin. Hämärä ehti tulla ennen jäljen ajoa, joten oli pakko luottaa koiraan, nakin paloja ei metsän aluskasvillisuuden seasta enää juurikaan erottanut. Hyvin Viima jäljen ajoi, nuuskutus vain kuului. Vauhti oli nyt aavistuksen kovempi ja nakkeja jäi jonkin verran syömättä, mutta selvästi hommassa oli ajatus mukana. Kerran Viima vähän pyörähti, mutta korjasi itse tilanteen nopeasti. Toivottavasti vielä ehtisi metsän puolelle jälkiä tekemään lisääkin, selvästi erilainen pohja tuo jäljestämiseen myös Viimalle haastetta, ja sekin varmaan tuo tuota keskittymistä lisää.

Pimeää ja märkää

Nyt on ollut niin huonot ilmat, että viikolla ei ole voinut ajatellakaan jälkitreenejä. Viikonloppukin tuli ja meni, enkä ollut ehtivinäni oikein mitään. Lauantaina oltiin sentään taas PK-treeneissä. Viima oli taas taitava, teki kaikki jäävätkin ihan tuosta vain ilman käsiapua. (toki itse vielä peruutin, seuraamisen yhteyteen en näitä ole vielä ottanut).

Seuraamisesta saatiin sellaista kommenttia, että matkaa voisi alkaa vähän pidentämään. Viisi askelta per kuukausi on kyllä omasta mielestänikin varsin maltillinen tahti. :) Ja käännöksiä myös voi jo treenata, Viima pitää niin hyvin paikkansa ja käyttää takapäätäkin kivasti.

Uutena asiana opeteltiin eteentulon perusteita. Pitäisi vielä keksiä tuohon jokin kiva käskysana, joka ei ole arkikäytössä täysin korruptoitunut.

Viimeinenkin kulmuri on nyt lähtenyt, mutta takahampaissa taitaa olla vielä vaihtuvia. Hyvältä kuitenkin omaan silmään Viiman purenta näyttää.

Jouni on tehnyt Viiman kanssa keinun alkeisharjoittelua, kontaktitreeniä lätkän kanssa ja pieniä ohjausjuttuja. Sonjan kurssilla on mennyt muuten kivasti, mutta välillä on keskittymiskyky ollut pienellä koetuksella. Myöskään leikkiminen vieraissa paikoissa ei ole viime aikoina oikein innostanut, ruokaa kyllä syö kaikenlaisissa tilanteissa mielellään ja tekee hyvin, mutta vähän sellaista vieraskoreutta on ilmassa. Katsotaan mihin suuntaan leikkiminen tuosta kehittyy. Lelukoiriin tottuneena on tietysti vähän identiteettikriisiä itsellä, mutta toistaiseksi ainakin Viiman tekeminen on ollut näinkin hyvällä tasolla.

Parin viikon päästä meillä alkaakin Piskipajalla pentukurssi. Vaikka Viiman kanssa on kaikenlaista tehtykin, niin luulen, että tämä tekee Viimalle ihan hyvää. Agility- ja pk-treeneissä ei muita koiria kentällä ole, joten pentukurssilla  päästään harjoittelemaan toimimista myös vähän häiriöisemmässä ympäristössä.

Tuima Viima - -Ei saisi häiritä nukkuvaa koiraa